Kokonainen ihminen

Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma (pdf) erottaa toisistaan kuusi ulottuvuutta, joiden kehitystä kasvatuksen tulisi tukea. Ne ovat matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallis-yhteiskunnallinen, esteettinen, eettinen ja uskonnollis-katsomuksellinen ulottuvuus.

Elämän ulottuvuuksien luetteleminen ei vielä ratkaise sitä, millaiseksi näemme kasvun päämäärän. Siihen vaikuttavat arvomme, maailmankatsomukselliset näkemyksemme ja käsityksemme ihmisestä. Ihminen ei voi kasvaa tyhjiössä, vailla arvoja.

Eri aikoina ihminen on kuvattu joko ruumiin ja sielun tai ruumiin, sielun ja hengen muodostamaksi kokonaisuudeksi. Kristillisen ihmiskuvan voi ilmaista ympyrällä, jossa kehällä ovat fyysinen, emotionaalinen ja tiedollinen ulottuvuus. Keskuksessa on ihmisen henki, joka sitoo kokonaisuuden yhteen. Henkeen sisältyy sekä henkinen että hengellinen ulottuvuus.

Kokonaisvaltainen ihmiskuva

Ilman fyysistä puolta ei ihmisellä ole elämää. Fyysisestä hyvinvoinnista on tärkeää pitää huolta terveellisen ravinnon, puhtauden, riittävän levon ja liikunnan avulla.

Tunne-elämä on tärkeä osa ihmisyyttä. Tunne-elämä ohjaa käyttäytymistä viimeaikaisten tutkimusten mukaan enemmän kuin on luultu. Taiteen kokeminen ja ilmaisu kuuluvat läheisesti tähän ulottuvuuteen.

Ymmärrys tai mieli on yksi ihmisyyden ominaispiirteistä. Ihminen voi ajatella, muistaa ja suunnitella asioita. Asioiden tutkiminen on lapsen luontainen tapa kehittää ymmärrystä.

Kasvun tavoitteena on, että lapsesta tulee itsenäinen ihminen, joka voi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja joka pitää huolta itsestään, toisista ja koko luomakunnasta. Ihmistä ohjaavat pelkkien viettien sijasta arvot, periaatteet ja moraalinen taju. Ihmisellä on omatunto, jonka kehittyminen on yksi kasvun ja kasvatuksen tärkeimpiä tavoitteita. Ihmisen on tärkeä hahmottaa oma elämänsä myös äärettömän ja pyhän edessä, Jumalan kasvojen edessä. Silloin ihminen tajuaa omien voimiensa ja koko elämänsä rajallisuuden.