Kaste on lahja

Joissakin kristillisissä kirkoissa ei kasteta lapsia, vaan vasta aikuisia, jotka tunnustautuvat kristilliseen uskoon. Niissä kaste edellyttää uskoa ja ihmisen omaa päätöstä tulla kasteelle. Kaste on tällöin kristityksi tunnustautumista.

Evankelis-luterilaisessa kirkossa ja muissa suurissa perinteisissä kirkkokunnissa ajatellaan toisin päin. Kaste on Jumalan työ, Jumalan teko, jonka ihminen saa osakseen lahjana. Usko kasvaa ihmiseen yhteydenpidossa Jumalan kanssa. Kasteessa tullaan kristityksi, ja kristittynä eletään uskoen, luottaen ja turvautuen Jumalaan.

Raamattu

Raamatussa kerrotaan kokonaisten perhekuntien liittyneen jo apostolien aikana kristilliseen uskoon ja saaneen kasteen. (Apt. 18:8)

Jeesus itse kehotti kastekäskyssä tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla. (Matt. 28:19–20)

Jeesus nimenomaan halusi ottaa vastaan lapsia ja asetti heidät jopa seuraajiensa esikuvaksi. Tästä kertoo muun muassa niin sanottu lasten evankeliumi. (Mark 10:13–15)

Kristillinen perinne

Raamatussa kerrotaan enemmän aikuisena kristityiksi kääntyneiden kasteista kuin lasten kasteista. Tämä on luonnollista, sillä Uusi Testamentti kertoo ajasta, jolloin kristinusko levisi ja ihmisiä kääntyi kristityiksi. Jo hyvin varhaisesta kirkon historiasta kuitenkin tiedetään, että alusta lähtien oli tapana kastaa myös kristittyjen perheiden lapset. Lasten kastamisen perinne ulottuu siis ihan kristinuskon varhaisimpiin aikoihin asti.