Ensin on seitsemän teoriaa ja kahdeksan käytäntöä.

Harjoittelen niitä kirja kädessä.

Sitten alkaa siperia opettaa.

Lakkaan kasvattamasta.

Annan Pienen kasvattaa minua.

(Kaisa Raittila)

Osaanko olla hyvä äiti tai isä?

Kaikki vanhemmat pohtivat, mikä olisi omalle Pienelle parasta. ”Mihin minun tulisi ohjata häntä, mistä pitää erossa?” ”Olenko riittävän hyvä vanhempi?” Näitä pohtivat varsinkin esikoistaan odottavat. Vanhempana onnistumista kuitenkin on vaikea mitata. Se toteutuu vasta elämän kokonaisuudessa hyvinvointina, onnellisuutena, itsetuntona ja luovuutena.

Mihin lasta saa ja tulee kasvattaa?

Mikä rakentaa lapsen elämää, mikä vahingoittaa ja tuhoaa? Kasvattajien tehtävä on tukea lapsen aineellista, henkistä ja hengellistä hyvinvointia niin, että hän vähitellen oppii pitämään huolta itsestään ja ympäristöstään. Paljon elämässä ja kasvatuksessa riippuu siitä, millaiseksi ymmärrämme ihmisen ja millaisena näemme arvokkaan elämän. Yhteiskunta asettaa ihmisen elämälle joitakin tavoitteita ja rajoja. Viime kädessä on kuitenkin vanhemman oikeus ja velvollisuus kasvattaa lastaan oman arvomaailmansa mukaisesti, sen mukaisesti, mitä itse pitää oikeana ja hyvänä.

Mitä on kristillinen kasvatus?

Kukaan ei elä eikä kasva arvotyhjiössä. Aina jotkin arvot ohjaavat ihmisen olemista ja tekemistä. Kristilliseen arvomaailmaan kuuluu, että ihminen kunnioittaa itseään ja elämäänsä, rakastaa lähimmäistään, luottaa Jumalaan ja pitää huolta luomakunnasta. Kristillistä kasvatusta on kaikki se, mikä ohjaa lapsen kasvua tähän suuntaan. Terveellinen ruoka, puhtaat vaatteet, rauhalliset yöunet, hyvät tavat ja iltarukous voivat olla esimerkkejä kristillisestä kasvatuksesta.