Minä en Jumalasta tiedä enkä usko helppoihin vastauksiin.

Hyvänä päivänä kerään toivoa pahan varalle.

Pahan päivän kestän paremman toivossa.

Nurkan takana säilytän yllätyksen mahdollisuutta.

Pienen kanssa sitä ihmetellään.

(Kaisa Raittila)

Perimmäiset kysymykset

Lapsen syntymä vie usein pohtimaan elämän suuria kysymyksiä. Biologian ja muiden tieteiden avulla tiedämme paljon ihmisestä ja tunnemme lapsen kehityksen hedelmöityksestä syntymän hetkeen asti. Silti monesta tuntuu, että varsinainen elämän ihme ja tarkoitus jää selittämättä. Keitä me olemme ja miksi olemme täällä? Onko jotakin näkyvän todellisuuden tuolla puolen? Onko Jumala? Mikä on oma suhteeni Häneen? Mitä voin ja osaan lapselleni kertoa Hänestä?

Jumala

Jumala on suuri ja kaikkivaltias, mutta silti niin lähellä ihmistä, että voimme olla Häneen yhteydessä. Usko Jumalaan ei ole ristiriidassa nykyaikaisen tieteen, esimerkiksi evoluutioteorian, kanssa. Tiede selittää näkyvää todellisuutta, mutta Jumala on näkyvän todellisuuden takana. Luojana hän on kaiken suunnittelija ja alkuunpanija. Jumalaa emme voi koskaan täysin ymmärtää, mutta uskontunnustus ja kristillinen oppi ovat yrityksiä ilmaista jotakin Jumalasta ja suhteestamme Häneen.

Usko

Kristillisessä perinteessä ymmärtämistä tärkeämpää on usko ja luottamus. Usko Jumalaan liittää meidät johonkin näkyvää suurempaan. Yhteys äärettömään ja pyhään antaa elämään isomman ulottuvuuden, mielekkyyden ja tarkoituksen. Siitä voimme saada perusturvallisuuden itsellemme ja lapsellemme. Usko ei ole opinkappaleiden hyväksymisessä tai älyllisessä valinnassa, vaan luottamuksessa Jumalaan, pyhyyden kohtaamisessa. Tähän on lapsellakin oikeus.